Vappu oli ja vappu meni. Enkä minä jaksanut lähteä katsoon niitä vanhoja autoja. Olin kyllä hereillä jo hyvissä ajoin, mutta kun tuntui, että unta riittää niin jäin nukkuun. Mieskään ei pistänyt tästä pahakseen, vaan lepäili myös aamupäivän hyvillä mielin. Tää päivä on kyllä ollut ja mennyt ohi ilman mitään isompia tapahtumia.
Tehtiin ruokaa ja katsoin pari leffaa. Siinäpä se.
Kummipojasta en tänään ole kuullut mitään, mikä tarkoittanee, että ainakaan huononpaan ei ole tapahtunu muutosta. Vatsakin alkaa palailla normaali tilaansa, vain vähän kipeäksi.
Aamupäivällä katselin itseäni peilistä ja aloin miettiin, että kaikki kortisonia syövät alkavat muistuttaa toisiaan jossain vaiheessa. Kortisonihan aiheuttaa syöjilleen ns. kuukasvot, eli posket pyöristyvät ja iho muuttuu ohueksi. Minulla on nykyään nuo kuukasvot. Ja muistan ystäväni kun hän söi kortisonia, hän näytti ihan samalta kuin minä. Omat piirteet häviävät jonnekin ja kasvoja hallitsevat nuo kortisonin aiheuttamat piirteet. Ei enää nykyään haluta tavata kavereita joita en ole nähnyt vähään aikaan, koska pelkään kuinka he suhtautuvat muuttuneisiin piirteisiini. Inhottava saada vastaan vain tuijottamista, mutta kukaan ei kehtaa sanoa mitään. Sitten minun täytyy selittää, että syön kortisonia, en ole raskaana tai muuten vain lihonut, vaan nämä on näitä sivuvaikutuksia. Tulee itsellekin sellanen olo, että selittelen vain. Helpompi ois vaan jättää sanomatta ja antaa ihmisten miettiä mitä miettivät. Ensi viikonloppuna mennään miehen kummipojan synttäreille. Tiedossa on hänen sukunsa tapaaminen ensi kertaa kortisonin syönnin aloittamisen jälkeen. Ja tietysti siellä on myös mulle vieraita ihmisiä. Jännitän jo etukäteen näitä juhlia. Onneksi kaikki sukulaiset tietävät tilanteeni, niin sitä nyt ei tarvi hirveästi taas selittää. Parempi olisi kyllä yrittää olla jännittämättä. Jännittäminen kun yleensä laukaisee kipukohtauksen mulle.
Taidan lopettaa tänään lyhyeen. Väsyttää, kun on ollut niin rankka vappu.. heh..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti