Uusi vuosi, uudet kujeet.
On jäänyt kirjoittaminen mulla ihan kokonaan. Työharjoittelu vei voimia enemmän kuin ikinä arvasin. Eipä ole mun elämään paljon muuta kuulunut. Mutta sain tuntitöitä harjoittelun loputtua. Ja todennäköisesti saan tehdä opinnäytetyön tuonne samaan paikkaan. Että kai se sitten on jotain poikinut. Raskas syksy takana ja raskas kevät edessä, mutta mun sisulla mennään läpi vaikka harmaan kiven.
Syksy meni suht kivuttomasti. Kahdet verikokeetkin kävin läpi ilman, että tarvitsi suoranaisesti kertoa miksi ramppaan kokeissa. Ehkä miettivät, ettei harjoittelijan tarvitse kertoa. Nyt vaan on vissiin tulossa eteen työterveystarkastus, jos oikein ymmärsin niin myös tuntilaiset tulevat tämän käymään läpi. Mietin vain, että siellähän aih tulee väkisinkin esiin? Enhän mä perusterve oo edes hyvällä mielikuvituksella. Kuinka paljon voi työterveyslääkärille kertoa ilman, että tieto menee työnantajalle?
Meillä on ollut Miehen kanssa vaikeampi vaihe menossa. Ollaan kumpikin mietitty tahoillamme mitä haluamme elämältä. Jos toiveet kohtaa, jatkuu yhteiselämä. Elämä on ollut rankkaa. Kuusi vuotta ollaan oltu yhdessä pian, joista oon sairastanu lähes viisi. Ei tämän näin pitänyt mennä, mutta elämästä kun ei aina tiedä. Kovasti molemmat tekee töitä suhteen eteen, enkä näe tulevaisuutta ilman Miestä. Katsellaan nyt rauhassa.
Lupaan, että tänä vuonna kirjoitan postauksen tänne kerran kuussa. Koitan parhaani, että saisin tekstin kirjoitettua kuun alussa aina, ettei se unohtuisi. Mutta minä ja lupaukset on aika huono yhdistelmä. Koitan kuitenkin.
Ihanaa uutta vuotta 2015 kaikille. :)
