Kävin verikokeissa ja tuloksetkin tuli. Arvot pysyny ennallaan, jee! Kortisoni laskettiin 2,5mg päivässä, azamun jatkuu entisellään. Verikokeetkin meni hyvin. Mulla on erittäin huonot suonet ja kokeiden ottaminen on yhtä tuskaa. Mutta nyt edellisistä kokeista oli sen verran aikaa, että suonet oli ehtiny toipua ja ottaminen sujui kivuttomasti yhdellä pistolla. Mutta mutta... mulle on ilmestyny jotain läikkiä rinnan alueelle. Lääkärit ei oikein tiedä onko ne maksaläiskiä tms. Se selvinnee ajan kanssa. Seuraavat verikokeet on kuitenkin vasta kesällä ja siitä seuraavat syksyllä jolloin päätetään myös uuden biopsian aika. Sen jälkeen kai siirryn kaupungille hoidettavaksi. Vähän kyllä jännittää, kun hoitavat lääkärt vaihtuu, mutta kai aih on siihen mennessä rauhoittunut sen verran, että minut voidaan rauhallisin mielin siirtää kaupungin gastrolle hoitoon.
Perjantaina menen jälleen psykiatriselle sairaanhoitajalle. Oikeastaan odotan jo tuota käyntiä. En kyllä yhtään tiedä mitä siellä puhutaan, mutta menenpä jutteleen. Tuossa verikokeiden tuloksia odotellessa kävin taas läpi joukon tunteita, laidasta laitaan. Ja välillä (ei nykyään enää niin usein, mutta aina välillä) ärsyttää kuinka epäreilua elämä voi olla. Miksi hyville tyypeille käy aina p*skin tuuri? Miksi jotkut saa tehdä elämässään mitä vaan ja niiden kaikki toiveet toteutuu? Minulla on tuttavapiirissä eräs nainen. Hän elää elämänsä hyvin erilailla kuin minä ja silti hänellä on kaikki mistä minä haaveilen. Tiedän, että aina elämässä nallekarkit eivät mene tasan, mutta miksi toiset saavat niin paljon enemmän kuin toiset ja helpommalla? Sellaisenkin sanonnan olen kuullut, että meille annetaan vain se mitä me jaksamme kantaa. Jaksanko minä kantaa sen mitä minulle on annettu? Mikä tekee minusta niin vahvan, että minulle on pitänyt antaa kannettavaksi hiukan enemmän kuin joillekin muille (on kyllä ihmisiä joille on annettu kannettavaksi enemmän kuin minulle)? Ja kuka antaisi vastauksen näihin mun kysymyksiin? Tämä kaikki kumpuaa väsymyksestä. Kun on hyvä päivä, en edes mieti näitä asioita. Osaan olla onnellinen siitä mitä minulla on (ihana mies, Nelli, muutama hyvä ystävä, rakas perhe). Mutta kun on huono päivä, nämä kaikki hiipivät ajatuksiin. Perusluonteeltani olen kai hiukan pessimisti.
Asiasta kukkaruukkuun, saatiin tänään sälekaihtimet. Koko päivän olen iloinnut niistä. Niinpä, minut on helppo saada onnelliseksi.
EDIT: Tein pieniä muutoksia blogiini. Muutaman tunnin näpertelin otsikon alle ns. menun, josta löytyy helposti niin tietoa minusta kuin aihistakin. Toivottavasti toimii.
