Päivä 20

Flunssan kourissa jo toista viikkoa. Olin vähän yli viikko sitten hoitamassa kummipoikaani ja sain häneltä kesäflunssan. Nyt on yritetty ilman lääkkeitä sitten parantua pahimmasta räkätaudista moneen vuoteen. Onneks on keksitty nenänhuuhtelukannu ja ulkosaunassa juhannuksena laitettiin löylyveteen jotain raikasta löylytuoksua joka avas hengitysteitä hyvin. Hyvä juhannus oli meidän mökillä vaikka oltiinkin koko porukka samassa flunssassa (minä, mieheni, veljeni, hänen vaimonsa ja kummipoikani).

Kävin viikko sitten työkkärissä. B-todistus oli oikeanlainen. Sitten kävin kelalla jossa kerrottiin, että se lausunto oikeuttaa minut myös sairauspäivärahalle. Eli olen jälleen saikulla elokuun loppuun asti. Nyt pitäisi täyttää jokin kuntoutustuki lomake ja mennä sen kanssa uudelleen kelaan. Niin ja cv pitää ottaa myös mukaan. Pitää ottaa kopioita mun koulutodistuksesta jne. En oo vielä ihan sisäistäny näiden lomakkeiden ja tukirahojen nimiä kun ne kuulostaa kaikki niin samalta mun korvaan. Mut kunhan saan sen oikean lomakkeen täytettyä ja vetämään niin eiköhän se siitä selviä.

Gastron lääkärikin soitti. Maksa-arvot ovat hyvällä mallilla. Edelleen alaspäin menossa. Ja verensokerit ja kilpirauhasarvotkin olivat oikealla mallilla. Seuraavat verikokeet on vasta elokuussa. Silloin otetaan samalla d-vitamiinin imeytymistestit. Ja kortisoni annostus pysyy 10mg:ssa elokuuhun asti. Selvisi psykiatrin lähetteen kohtalokin. Joku sihteeri oli sen hukannut! Lääkäri kirjoitti nyt uuden joka on mennyt perille asti. Sieltä psykiatrilta tuli kirje, jossa luki että jonotusaika on 4-6kk. Eli varmaan joskus jouluna pääsen psykiatrin juttusille.

Olen tässä aikani kuluksi taas mietiskellyt asioita. Minulla oli nuorempana ystävä, jonka kanssa oltiin tosi paljon yhdessä. Hän sitten muutti toiselle puolelle Suomea ja yhteydenpito väheni. Näimme silloin tällöin kun hän tuli käymään täällä pohjoisessa ja muutaman kerran kun minä kävin etelässä. Hänen muutostaan on kuusi vuotta. Pari vuotta sitten näimme täällä pohjoisessa. Muistaakseni se oli sitä aikaa kun minulla menossa toipuminen vaikeasta erosta, tai ero ei ollut vaikea mutta suhde sitäkin vaikeampi. Olin hyvin hukassa itseni kanssa. Tämä tapaaminen ystäväni kanssa oli jotenkin ikävä. Tuntui, että hän halusi vain nopeasti päästä pois seurastani. Puhuin mitä sattuu ja oloni oli todella ikävä tämän tapaamisen jälkeen. Tuon tapaamisen jälkeen yhteydenpito loppui. Yritin kysellä häneltä kuulumisia jne, mutta vastaukset olivat hyvin torjuvia. Synttärionnittelut olen saanut ja nyt kun olen sairastunut, hän on kysellyt muutaman kerran vointiani (en kyllä tiedä miksi). Mietin vain, että missä vaiheessa ystävyys loppuu? Minulla on muitakin ystäviä, jotka asuvat eri puolilla Suomea ja vaikka emme näekään toisiamme, pidämme silti yhteyttä. Ja toisaalta, vaikka emme koko aikaa pitäisikään yhteyttä, silloin kun juttelemme olemme oikeasti kiinnostuneita toistemme asioista. Missä vaiheessa ystävyys muuttuu entiseksi ystävyydeksi? Minulla on vain muutamia hyviä ystäviä, ja olen surullinen ystävyyden loputtua. Eihän kaikki ystävyydet ole elinikäisiä. Mutta ne muutamat jotka kestävät läpi elämänmuutosten, ne ovat tärkeämpiä kuin mitkään muut.

Päivä 19

Viime viikon lopulla tulla tupsahti postin mukana kirjekuori. Ja sieltä kirjekuoren sisältä löytyi se TK-lääkärin kirjoittama B-lausunto! Olin kyllä hyvin iloinen kun sen käsiini sain. Siihen oli kirjoitettu kaikki mitä olin muistilapulleni kirjoittanut miksi en voi palata entisiin töihini, tietysti vähän hienommalla kielellä. Eli kyllä se TK-lääkäri sitten kuitenkin pystyi sen kirjoittamaan. En kyllä tiedä kun siihen oli laitettu, että voimassa 31.8.2011 asti, että mitäs ihmettä se sitten tarkoitti. Tänään yritin käydä työkkärissä näyttään tuota todistusta ja jutteleen, että onko se oikeanlainen ja pitääkö pyytää uusi todistus kun tuossa oli tuollanen ihmeellinen päivämäärä, mutta se mun työkkärityöntekijä ei ollutkaan paikalla (ei oo koko viikkona). Ensi maanantaina sitten uusi yritys. Mutta mukava kun sain sen lausunnon kuitenkin.

Ja viime viikolla aloin soitteleen paikkoja läpi, että missäs se mun lähete psykiatrille on menossa niin kävikin ilmi, että sitä ei löydy mistään. Ei yksinkertaisesti mistään. Tämä kai tarkoittaa sitten sitä, että sitä lähetettä ei lopulta olekaan kirjoitettu. Noh, huomenna soittaa taas joku lääkäri gastrolta. Pyydän siltä lähetteen. Tai että joku sieltä kirjoittaa sen. Onhan se kumma kun apua ei saa vaikka kuinka pyytää. Ja nyt mulle on tullu pahoinvointi takas. Koko ajan oksettaa, ja rasituksessa pahenee. Toivottavasti maksa-arvot on pysyny kuitenkin kohdillaan. Nykyinen kortisoniannos kun on ollut siedettävä. Sivuvaikutukset on vähän vähentyny. Vaikka eipä ne poistunu ole. Sunnuntaina sain hillittömän itkukohtauksen sen vuoksi, etten ehtinyt käydä suihkussa ennen kuin lähdimme tivoliin. Niin, että oiskohan jotain tekemistä tuolla lääkityksellä.. Ja jos tuollasen jälkeen ei saa lähetettä psykiatrille niin millä sitten. Voisin kertoilla lisääkin vastaavia esimerkkejä, mutta en halua kaikkea täällä kertoa. Miehellä ei kuitenkaan ole helppoa olla minun kans. Alkaa molemmilla hermot kiristyyn tässä tilanteessa.

Perjantaina tosiaan otettiin verikokeet. Oli hyvä ottaja, ensimmäinen pistos ja kaikki 8 putkea sai siitä. Oli kyllä hyvä tuuri tuon ottajan suhteen. Silloin kun sattui olemaan juuri nämä mielettömät helteet. Meillä oli sisällä koko ajan 29 astetta lämmintä ja mun piti olla 12h syömättä ja juomatta. Oli pikkuisen tuskaiset 12 tuntia. Selvisin kuitenkin pyörtymättä ja illalla pääsin palkinnoksi leffaan. Käytiin katsoon Paul. Oli aika hauska elokuva. Kävi ilmi siellä verikokeissa, että ne tuplasti määrätyt maksakokeet otettiin vain yhdesti. Heidän tietokantansa kun toimii niin, että sairaala näkee TK:n tulokset, mutta TK ei näe sairaalan tuloksia. Näin ollen kokeet otettiin vain TK:lle ja sairaalassa heidän täytyy olla tarpeeksi fiksuja katsoakseen mun tulokset TK:n tietokannasta. Toivottavasti hoksaavat tuon. Ja oikeatihan mun ois pitäny vasta maanantaina käydä verikokeissa, mut kävinkin jo perjantaina kun muuta aikaa ei ollu. Kovasti on ruuhkaa siellä. Ei minua muutennkaan kannata laittaa pistettäväksi muutaman päivän erotuksella, jos kaikki hoituu yhdellä kertaa.

Huomista lääkärin soittoa odotellessa...

Päivä 18

Johan oli ehkä maailman turhin lääkärissä käynti minulle silloin 31.5. Siinä kävi juuri niinkuin pelkäsinkin. Se lääkäri ei alkanut tekemään minulle yhtään mitään, koska "kuulut erityisssairaanhoidon piiriin, en voi tehdä sinulle mitään". Niin, että kiitos kovasti. Mihin mennään lääkäriin silloin kun kukaan lääkäri ei ota vastaan?

Mietin tuossa mun lääkärien kanssa käymiä keskusteluja, enkä voi kuin ihmetellä. Tässä muutamia esimerkkejä:
Gastron lääkäri: "Olet meidän mielestä kunnossa. Voit palata työelämään maksa-arvojen mukaan. Pidetään sinut vielä seurannassa maksa-arvojen takia ja jotta saadaan lääkitys kuntoon."
Minä: "Mutta miten nuo kylkikivut ja ylävatsan turvotus. Ne eivät ole loppuneet ja niiden takia olen alunperin hakeutunut hoitoon."
GL: "Hakeuduit hoitoon keltaisuuden takia ja nyt olet siitä parantunut. Emme siis hoida sitä kylkikipua. Hakeudu omaan terveyskeskukseen sen vuoksi."
M: "Eli teidän mielestä minun pitää mennä TK:seen?"
GL: "Kyllä."

Muutaman viikon päästä terveyskeskuslääkärin vastaanotolla:
TK-lääkäri: "Ai sinulla on autoimmuunihepatiitti. Meillä kun ei ole yhteistä potilasrekisteriä, niin meillä ei näy mitään mitä sinulle on sairaalassa tehty."
Minä: "Tässä on nämä B-lausunnot mitä minulle on kirjoitettu. Niistä näkyy mitä minulle on tehty. He nyt kuitenkin ohjasivat minut tänne, koska ovat saaneet maksa-arvoni suht normaaliksi. Minulla on yhä näitä kylkikipuja ja ylävatsanturvotusta. Voisitko tutkia minut, että mistähän ne johtuu?"
TK-L: "Minä en voi tehdä sinulle mitään, koska kuulut erityissairaanhoidon piiriin. Ja minun mielestäni nuo kivut ja turvotus johtuvat AIH:sta. En voi tehdä sinulle enempää tutkimuksia kuin mitä on jo tehty. Kyllä gastron lääkäreiden pitäisi sinua auttaa. Määrään sinut kuitenkin verikokeisiin varmuuden vuoksi, ettei sieltä löydy mitään."
M: "Voisitko kirjoittaa minulle B2-lausunnon, etten voi palata töihin nykyiseen ammattiini, jotta pääsisin takaisin kouluun?"
TK-L: "No, sen voin ehkä kirjoittaa. Katsotaan ensin nuo verikoetulokset. Pitääkin lisätä siihen myös maksakokeet."

Nyt minulla on sitten perjantaina verikokeet edessä. Siellä otetaan siis tuplana maksakokeet, koska Gastron lääkärille ja TK:n lääkärille pitää molemmille olla tulokset, mutta ilman yhteistä rekisteriä, he eivät näe toistensa määräämiä kokeita eikä niiden tuloksia. Ja ihan selvennyksenä vielä, että TK ja sairaala ovat siis samassa kaupungissa, muutaman kilometrin päässä toisistaan. Että näillä mennään nyt.

15.6. soittaa nyt sitten gastron lääkäri. En tiedä pitäisikö minun nyt kuitenkin sitten pyytää heiltä sitä B2-lausuntoa. Jotenkin vain tuntuu, että he eivät ymmärrä miksi en voi palata takas päiväkotiin. Heitä ei vain kiinnosta. Tai ainakaan sitä yhtä lääkäriä. Enkä tiedä pitääkö mun nyt uudestaan tuoda esille tuo vatsan turvotus ja kipuilu. Jos TK:ssa sille ei voi mitään tehdä niin kuka sille voi jotain tehdä. Voi, että olin vihainen sen TK käynnin jälkeen. En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Lääkäri vain hoki, ettei voi tehdä mulle mitään kun olen jo seurannassa. Eikä se ymmärtänyt kun yritin selittää ettei ne mulle siellä enää tee mitään. Eikä siitä psykiatrin ajastakaan ole kuulunu mitään. Hajoaakohan mulla ensin pää, ennen kuin tämä kaikki selviää?