Täällä ollaan jälleen. Keväällä elämässä tapahtui kaikkea ja blogin kirjoittaminen tuntui jotenkin ahdistavalta, joten päätin pitää kuukauden tauon. Noh, tuosta päätöksestä on nyt viisi kuukautta. Toukokuussa alkoi tuntumaan, että haluaisin päivitellä tännekin kuulumisia, mutta kesätöiden, lukemisen ja elämisen keskellä ei tuntunut löytyvän sopivaa aikaa. Mutta nyt se aika tuli. Joten, hei taas. :)
Maaliskuun lopulla oli vuosikontrolli gastrolla. Lääkärit olivat päättäneet, että mun Azan annostusta lähdetään pienentään. Silloin annostus oli 100mg/vrk. Pienentäminen päätettiin aloittaa annostuksella 75mg/vrk (25mg aamulla, 50mg illalla). Voi, että olin iloinen kun lääkäriltä pääsin. Isä oli sattumoisen tulossa käymään samana päivänä ja voi sitä riemun määrää. (tämä mun sairaus on ollut todella kova paikka vanhemmille. Etenkin isälle. Olen ymmärtänyt, että hän syyttää osaltaan itseään tästä, vaikka eihän tämä oikeasti kenenkään vika ole.)
Huhtikuu mentiin tuolla annoksella. Mun elimistö jälleen kerran päätti lähteä reagoimaan muutokseen hiusten tippumisella ja kuukautisten pois jäännillä. Sitä normaalia settiä mulle. Toukokuun alussa oli verikokeet ja koska veriarvot olivat pysyneet samoissa lukemissa kuin maaliskuussa päätettiin annostus pudottaa 50mg/vrk. Kontrolliverikokeet olivat kesäkuussa ja arvojen edelleen hyvänä pysyminen johti siihen, että tuo on mun nykyinen annostus. Syön siis enää yhden 50mg:n tabletin iltaisin. Voi kuinka mun elämä onkaan helpottanut tuon myötä. Olen aamuisin muutenki huonovointinen ja syöminen tuottaa vaikeuksia. Varsinkin niin paljon syöminen, ettei lääkkestä tulisi paha olo. Nyt kun aamulääke on jäänyt kokonaan pois, on myös suurin osa lääkkeestä johtuneesta aamupahoinvoinnista jäänyt pois. (onnea on nämä pikku jutut.)
Kuukautiset tulivat jokin aika sitten takaisin ja hiukset alkavat jälleen pysyä päässä. Eli elimistö on pikkuhiljaa hyväksynyt uuden annostuksen. Tällä annoksella mennään sitten nyt pidemmän aikaa. Mutta minä en valita. Hyvä näin.
Huhtikuussa toteutin haaveeni ja lähdin Miehen kanssa Lontooseen viettämään pitkää viikonloppua. Se oli mun synttärireiden aikaan sijoittuva reissu ja voi, että nautin. Kolme päivää oli vain kyllä ihan liian vähän aikaa siellä. Haluan pian takaisin.
Kävimme Harry Potter studioilla (mun synttärilahja Miehelle), joka oli kyllä aivan mahtava paikka. Suosittelen. Yksi päivä käytettiin vain kaupungilla olemiseen. Kävimme London eye:ssa ja katsomassa Big Benin. Pikkuisen shoppailua ja paaaaljon undergroundilla ajelua. Ihana irtiotto arjesta. Se oli juuri sitä mitä halusinkin.
Toukokuussa aloitin kesätyöt, jota onkin enää 2 viikkoa jäljellä. Mihin ihmeeseen tämä aika kuluu?
Kesäkuussa saimme kaverin kanssa idean lähteä katsomaan One Directionia Helsinkiin. Kaveri soitti ja ehdotti asiaa, ja päätin, että miksi ei. Olihan se kokemus. Paljon kirkuvia tyttöjä. Mutta show oli hieno. Kyllä ne pojat osaa.
Tällaista mun elämässä tällä kertaa. Lupaan koittaa päivittää useammin, mutta syksyllä alkaa opparin kirjoitus ja tiedän, että tulen stressaamaan sitä enemmän kuin haluaisin myöntää. Koitan kuitenkin päivitellä kuulumisia.
