Tänään on sitten äitienpäivä. Käytiin miehen vanhemmilla äitienpäivä kakkukahveilla. Mun äiti tulee hoitamaan kummipoikaani ensi viikolla niin vietämme sitten äitienpäivää. Olen ollut todella väsynyt tänään. Paljon tullut liikuttua ja nähtyä ihmisiä. Se väsyttää. Vatsa ei kuitenkaan ole kipeytynyt, mikä sinänsä on jo ihme. Pitää toivoa, että huomisen vielä pysyis kunnossa ainakin. Ja pidempäänkin mielellään. Huomenna kuitenkin minun pitää viedä Kia maalaukseen. Ja yllättäen kävi tänään ilmi, että minun täytyy tehdä se yksin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että joudun ajamaan toiselle puolelle kaupunkia, yksin. Minä olen nykyään todella vaarallinen kuski. Ahdistun auton ratissa, keskittymiskyky ei meinaa riittää muiden liikkeiden tarkkailuun ja väsähdän hirveän nopeasti. Saa nähdä miten onnistuu. Tai kyllä minä sinne liikkeeseen asti varmaan selviän, mutta takaisin ajo vuokra-autolla.. se vähän huolestuttaa. Miehen piti olla minun mukana, mutta hän tänään muistikin, että hänellähän onkin koe heti aamulla juuri samaan aikaan auton viemisen kanssa. Tarviiko edes kertoa, että ei tullu mun suusta kovin kauniita sanoja hänelle. Jos olisin tiennyt tuosta kokeesta, niin tietysti olisin sopinut erilaisen vientiajan Kialle. Mutta pitänee vain skarpata ja yrittää olla turvallinen kuski.
Enkä ole vieläkään saanut päätettyä mitä puhun lääkärille. Pyydänkö jatkoa sairauslomalle? Ja mietin, että minun pitäisi saada lähete terapeutille. Tietäisi vain keneltä pyytää. Tuntuu yksinkertaisesti, että pää hajoaa, niin eikö siinä vaiheessa pitäisi jotain apua lähteä jostain suunnasta etsimään. Näin niin kuin kaiken järjen mukaan. Huomenna ajattelin tehdä veroilmoituksen ja sitten listan kysymyksistä, joita lääkäriltä pitää kysyä.
Paljon miettimistä. Niin vähän aikaa. Ja voimat on ihan loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti