Jo toinen hyvin hiljainen päivä putkeen. Tänään kuitenkin jaksoin tehdä kotihommia enemmän kuin viikkoon. Selvä merkki siitä, että olen paremmassa kunnossa. Huomenna en sitten saakaan tehdä mitään erityistä. Verikokeet on keskiviikkona ja ohjeissa oli, että tiistaina pitää välttää fyysistä rasitusta. Saisinkohan kuitenkin käydä kävelyllä vai lasketaanko se fyysiseksi rasitukseksi? Ei sitäkään kyllä kerrottu, että mitä kokeita ovat ottamassa kun tuollasia ohjeita annettiin. Varmaan taas useampi putki verta täytyy antaa. Tänään juuri katsoin, että viime verikokeista tullut mustelma on kadonnut vihdoin, johan se kuukauden tuossa käsivarressa olikin.
Minusta tuntuu, että minusta on tullut huono ystävä. En oikein jaksa käydä tapaamassa ketään. Yksikin kaveri on jo neljä kuukautta yrittäny sopia näkemistä ja aina tulee jotain, etten jaksa/pysty/pääse siihen tapaamiseen. Helpointa olisi, että kun minulla on tarpeeksi hyvä olo eikä masenna liikaa, voisin vain soittaa että nähtäiskö nyt. Kaikilla muillakin on elämä, joka ei todellakaan pyöri minun vointini ympärillä, joten tuo ei onnistu. Yleensä menee päällekäin kaverin jonkun muun menon kanssa. Silti kaipaan ystäviäni, enemmän kuin he ehkä tietävätkään. Välillä vain olen niin masentunu tai kipeä, etten halua edes vastata puhelimeen saati sitten tavata ja puhua jonkun kanssa. Riittää kun miehelleni puhun, sekin on välillä ylivoimaista. Onhan näitä todella hyviäkin päiviä jolloin mielelläni juttelen kavereiden kanssa ja olis ihana nähdä, näitä päiviä vaan on vähän harvemmassa. Ehkä sitä tässä jossain vaiheessa taas saa itseään niskasta kiinni ja järjestää edes pari tapaamista. Niistä kun lopulta tulee aina hyvä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti