Viime viikolla oli verikokeet. Ja tulokset oli sitä mitä pelkäsin eniten. Maksa-arvot on tuplannu kahdessa kuukaudessa. Kortisoni annos nostettiin välittömästi 10mg:n. Ja nyt lääkärit päätti, että mulle aloitetaan se toinen lääke rinnalle, azamun, 50mg:n annoksella. Varmaan on selvää etten ole iloinen tästä asiasta. Itku tuli kun puhelu oli ohi. En tiedä onko noihin arvojen nousuun syynä syksy, stressi vai mikä. Tuntuu vaan niin pahalta, kun itse ei voi tehdä mitään! Kyllähän mun olo on huonontunu kuukauden sisällä huomattavasti. Pahoinvointi ja pyörrytys on tullu takas. Nukun jälleen 12h yössä eikä se siltikään riitä. Nuo jo itsessään kertoivat minulle, että jotain arvoihin on tapahtunu ja verikokeet sen vain vahvisti. Lisäksi kipu kylkeen on tullu takas. Nyt sitten on parin viikon päästä seurantaverikokeet, että mitä se uusi lääke mulle tekee.
Azamunin sivuvaikutuksiin kun kuuluu mm. valkosoluarvojen lasku, kaiken muun "kivan" lisäksi. Jos valkosoluarvot laskee liikaa, pitää lääkitys lopettaa välittömästi. Että näin turvallinen lääke se on. Tänään olisi aika ottaa ensimmäinen tabletti.
Jos tietäisi tulevaisuutensa, tai edes isoimmat elämänmuutokset, mitä päätöksiä tekisi toisin? Jossittelu on turhaa. Silti joskus kun en yöllä saa unta, mietin että mitä olisin tehnyt toisin, jos olisin tiennyt sairastuvani. Yksi asia on sellainen, jonka olisin ehdottomasti sallinut tapahtuvan. Ja varmaan olisin hylännyt kaikki huonot suhteet elämästäni. En olisi roikkunut tietämättömänä toisessa kiinni, että ollakko vaiko eikö olla. Mieluummin yksin onnellisena kuin kaksin onnettomana. Mutta mennyt on mennyttä, eikä sitä voi muuttaa. Välillä kuitenkin kiusaan itseäni leikkimällä Mitä jos-leikkiä. Minä vain olen sellainen.
Kävin eilen ystäväni luona kylässä. Hän on ollut kesän toisessa kaupungissa ja nyt näimme monen kuukauden jälkeen. Ystäväni on ihana ihminen. Tuntui hyvältä keskustella niin sairaudestani kuin kaikesta ihan muustakin. Tuli taas paljon mietittävää esiin keskustelussa. Ja ihana oli päästä pois kotoa hetkeksi, ihan itsekseen.
Taidan palata tenttikirjani pariin. Se on kuin tervaa jois, hyvin tylsä kirja. Toivottavasti tentti kuitenkin menee läpi.
