Päivä 33

Olin ajatellut päivittää jo aiemmin, mutta se sitten jäi. Näköjään kerran kuussa on mulle tarpeeksi usein.

Helmikuu. Tuntuu, etten ole saanut mitään aikaseksi. Olin viikon vanhempieni luona "lomalla". Tuntui hyvältä saada vaihtelua arkeen. Ja näin ystäväni, joka oli Etelä-Suomesta tullut käymään omien vanhempiensa luona.

Luin muutaman kirjan taas.
Sofi Oksanen: Puhdistus. Tuon luin ollessani vanhemmillani. Tiedän kirjan saaneen paljon huomiota, kehuja ja palkintoja. Silti... se ei todellakaan ollut parhaita lukemiani kirjoja. Se kyllä kertoo tärkeän tarinan, mutta Oksasen kirjoitustyyli on rasittava. Kaikki kuvaillaan niin hirveän tarkasti, ettei minun keskittymiskykyni riittänyt siihen. Minkä ihmeen takia joka ikinen tuoksu ja valonsäde pitää kuvailla vähintään viidellä lauseella? No okei, ehkä vähän liioittelin, mutta sellaiselta lukeminen tuntui. Ilman noita kuvauksia, kirja olisi puolet lyhyempi. No onpahan luettu.
Susanne Collins: Nälkäpeli ja Vihan liekit. Nämä kirjat olivatkin sitten helppoa luettavaa. Luin molemmat kirjat muutamassa päivässä ja tykkäsin. Innolla odotan Nälkäpeli elokuvaa ensi kuussa.
Peter Franzén: Tumman veden päällä. Aihe oli raskas, mutta koska kertojana oli lapsi, lukukokemus ei ollut niin raskas. Yllätyin kuinka helppo lukuinen ja hyvä kirja tämä oli. Jokainen luku oli kuin oma pieni kertomuksensa. Suosittelen!

Kävin myös ravintoneuvojalla. Viime päivityksessä kerroin Paula Heinosen luennosta. Hän on kouluttanut ravintoneuvojani. Marja teki minulle täydellisen ruokavalion. Luontaisesti gluteeniton ja maidoton. Ja luomua. Hirveän tarkasti käytiin läpi kaikki mitä saan ja en saa syödä. Mikä on hyväksi maksalle ja mikä suolistolle (ne toimivat yhdessä). Ruokavalion noudattaminen täytyy aloittaa rauhallisesti, jotta elimistöni ei luule, että aloitin paaston tai puhdistuskuurin, koska sellaista maksani ei kestäisi. Tulen todella sairaaksi pienistäkin muutoksista ruokavaliossani, jos ne ovat minulle sopimattomia, joten kaikkea pitää kokeilla pikku hiljaa ja kuulostella miltä mikäkin tuntuu. En ole saanut aloitettua ruokavalion noudattamista. Jotenkin liikkeelle lähtö on vain ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kun vain saisi käytyä kaupassa ja alkaisi vain tekemään vaikka leivän ensimmäisenä. Kun vaan jaksaisi.

Käytiin miehen kanssa eilen irtisanomassa tämä asunto. Muutto on kuukauden päästä. Stressiä luvassa.

Päivä 32

Uusi vuosi alkanut ja tammikuukin humahti ohi. Paljon on ollut miettimistä. Kävin toisen kerran psykiatrilla, diagnoosini lopulta oli vakava masennustila (ja jokin lisäys oli, mutta enpä sitä muista). Sanoin psykiatrille, etten halua/uskalla syödä masennuslääkkeitä maksani takia, niin hän melkein suuttui minulle, että "kyllä sinun nyt pitää näitä alkaa syömään". Ja sitten pääsin taas jonoon. Minut siirrettiin kaupungille hoitoon, eli olen nyt sitten mtt:n jonossa. Jono on aika pitkä, joten taas odotellaan. No pääsinpä kahdesti puhumaan huolistani ammatti-ihmiselle. Jos nyt edes puolen vuoden sisällä uudestaan. Mulla alkaa usko loppumaan tähän hommaan. Työkkärissä kävin näyttämässä uutta B-lausuntoani (jolla haen uudestaan eläkettä, mutta masennuksen vuoksi tällä kertaa). Työntekijäni (minut luokitellaan vaikeasti työllistettäväksi, joten minulla on aina sama työntekijä jonka luona käyn) luki lausuntoni ja eka reaktio oli "Oho! En kyllä ole saanut sinusta tällaista vaikutelmaa kun olet täällä käynyt." Niinpä, siinähän se juttu onkin. Yritän olla positiivinen, ettei näy päälle, jos on huono olla. Vaikka aika raskaalta se on alkanu tuntuun.

Kävin siellä ammatinvalintatesteissä. Tuloksien mukaan minulla on hyvä hahmotuskyky. Ja sellainen idea syntyi, että lähtisin lukemaan itseäni liiketaloudentradenomiksi. Sen myötä pääsisin toimistohommiin, eikä liiketaloudentradenomin mahdolliset ammattinimikkeet kuulosta yhtään hassumilta. Voipa olla, että yritän hyvinkin pyrkiä sitä opiskelemaan, kunhan vaan pääsis sisälle.

Tammikuussa olen uppoutunut kirjojen maailmaan. Mitään muuta en ole paljon tehnytkään. Sain muutaman kirjan joululahjaksi ja ne luin heti. En todellakaan osaa kirjoittaa arvosteluja, mutta ajattelinpa kertoa jotain noista kirjoista.
- Jari Tervo: Layla. Mulla on ollut Tervosta aika kovia ennakkoasenteita vaikeasti luettavana kirjailijana, mutta tuon kirjan osalta ne kyllä hälveni. Kirja eteni sujuvasti ja vaikka kertojia oli monta, se ei häirinnyt. Layla yllätti minut täysin. Se oli hyvin paljon muuta mitä odotin ja toi esille sellaista maailmaa mitä, ainakin mulla, tulee harvemmin mietittyä.
- Bushell Candace: Carrien nuoruusvuodet & Ensimmäinen kesä New Yorkissa. Olin sinkkuelämää-fani, niinpä minun piti lukea nuo kirjat. Ei mitään hirveän yllättäviä kirjoja, mutta mukavaa ajankulua jolloin ei tarvi paljon ajatella.
- Emma Donoghue: Huone. En ollut aiemmin lukenut tuosta aihepiiristä kirjaa. Virkistävää oli, että kirja oli kirjoitettu 5-vuotiaan näkökulmasta. Vaikka aihe oli todella rankka, se tuotiin esille 5-vuotiaan ajatusmaailman kautta. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!
- John Green: The Fault in Our Stars. Tämä kirja on minulla vielä kesken. Mutta tähän mennessä, ehdottomasti yksi parhaista kirjoista mitä olen ikinä lukenut. Kovasti odotettu kirja, eikä ole kyllä pettänyt odotuksia.
EDIT: TFiOS on nyt luettu. Jäin sanattomaksi. Kannattaa lukea, muuta en osaa siitä sanoa. Täytti kaikki odotukset. Ei mikään ihme, että sitä on kehunut kaikki jotka sen kirjan ovat lukeneet.
Siinäpä muutamia mitä olen lukenut/lukemassa.

Nyt on vaihteeksi verikokeet taas tauolla. Mun elimistö on ottanut hyvin vastaan azamunin. Annostukset on tällä hetkellä 100mg azamunia/vrk. Kortisonia lasketaan pikku hiljaa, joten tällä hetkellä syön 5mg/2,5mg vuoropäivinä. Huhtikuussa seuraavat verikokeet.

Kävin kuuntelemassa Paula Heinosen luennon. Erittäin mielenkiintoinen luento. Hän kertoi ravinnon merkityksestä elämään yms. Hän puhui paljon myös luontaistuotteista, jotka tukee terveyttä. Nuo puheet kuitenkin minun täytyy sivuuttaa AIHin takia. Maksa ei kestä mitään luontaistuotteita, ja yllättäen ei myöskään kalanmaksaöljy kapseleita. Ne kaikki rasittaa maksaa liikaa ja voi laukaista uuden tulehduksen maksassa. Luennon väliajalla pääsi myös kysymään Paulalta neuvoja omaan tilanteeseen. Minäkin rohkaistuin kysymään neuvoa, koska ystävänikin kysyi omaan tilanteeseensa. Pikaohjeena hän sanoi, että minun kannattaisi syödä enemmän vihreää ja esim. seesam-öljyä. Kaikenkaikkiaan olin tyytyväinen, että menin sille luennolle.

Tuossapa minun tammikuu. Mitähän kaikkea keksin helmikuussa.