Päädyin kuuntelemaan vanhoja kappaleita, jotka on olleet mulle joskus hirveän tärkeitä. Tai ehkä oikeammin artisteja/bändejä. Tuntuu, että johonkin tämä tunne pitää purkaa, niin blogi saa kelvata. Mies ei ymmärrä mun rakkautta musiikkiin. Hän tietää sen olevan mulle tärkeää, mutta mittakaavaa hän ei varmaan tule ikinä ymmärtämään.
Jo ihan ensimmäinen lauseeni pienenä liittyi Dingoon. Että pienestä pitäen ollaan musiikissa roikuttu kiinni.
Kuuntelin Kaija Koon ensimmäistä albumia. Muistan kuinka käytimme 3.luokan englannin tunnit noiden kappaleiden sanoja opetellessa ja lauluja laulaessa. Kuinka ikinä selvisin hyvillä numeroilla noista tunneista läpi johtunee varmaan meidän ei-niin-tiukasta opettajasta. Eipä se minun kiinnostusta ja halua oppia englantia kyllä heikentänyt. Lukiossa kuunneltiin Tinakenkätyttöä siksi, että poika kenestä pidin sattui pitämään tuosta kappaleesta. Voi noita muistoja. Kaija Koo on kulkenut tuossa sivussa mukana pitkään.
Toinen on Nylon Beat. Kuinka kornilta se musiikki nyt korvaan kuulostaa ja kuinka paljon minä siitä 6.luokalla pidin. Osasin joka ainoan biisin ulkoa ja sitä kuunneltiin pitkin yötä kun oltiin kaverilla yökylässä. Joskus oli kai jopa tarkoitus pukeutua Nylon Beatiksi joihinkin naamiaisiin, mutta se ei jostain syystä ikinä toteutunut.
Ehkä kaikkein yllättävin on Jamppa Tuominen. Isäni osti naapuriltamme minulle ensimmäisen oman kasettisoittimen (sellaisen todella vanhan, mutta se toimii yhä) kun olin 5- tai 6-vuotias, jossa sattui sisällä olemaan Jamppa Tuomisen joku kokoelma kasetti. Naapurimme sanoi, että saan pitää kasetin. Siitä tuli yllättäen lempimusiikkiani (kuka niitä lastenlauluja tarvii kun voi kuunnella Jamppaa :D ). Sitä kuunnellessa kului sitten noin vuosi.
Cheekin Jippikayjei ilmestyi 2010. Jostain syystä siitä tuli mun tsemppibiisi kun vietin aikaa sairaalassa ja itkin iltaisin itseni uneen kun pelkäsin, että mikä minussa on vialla. Kun tuntui tosi pahalta, lauloin tuota biisiä. "Tää on niille jotka päättää selvii voittajina." Joo, en todellakaan ollu normaalia kohderyhmää tuolle musiikille, mutta mitäs siitä, se auttoi minua selviämään. Vieläkin tuota kappaletta kuunnellessa muistan elävästi ne tunteet mitkä kävin silloin läpi. Ja myös sen mitä tuo kappale mulle antoi. Tästähän selvitään! Ehkä siksi Cheek on jäänyt myös kulkemaan rinnalle. Aina tulee uudet kappaleet kuunneltua ja ihan hyviähän kappaleita sieltä löytyy välillä.
Oma tarinansa löytyy mm. Apulannalta, PMMP:ltä, Krezipiltä, Hansonilta, Ultra Bralta, P!nkiltä, RHCP:ltä ja HIMiltä. Tästä vaan tulis aaaivan liian pitkä postaus niin jätänpä nuo toiseen kertaan.
