keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Päivä 55


En oikein jaksa miettiä mitä olen viimeksi kirjoittanut. Yli kuukausi siitä on, sen tiedän. Elämä on ollut sekä ylä- että alamäkeä. Meidän mummo kuoli maaliskuun puolivälissä. Ikävä on kova. Hautajaiset olivat kauniit, ihan mummon näköiset ja oloiset. Koin jälleen vaikeita hetkiä kun yritin lausua pientä runoa arkun äärellä. En pystynyt, onneksi äiti auttoi minut loppuun.

Minulla oli myös synttärit. Täytin pyöreitä vuosia. Juhlittiinkin kolmesti. Ystäväni ja Mies järjestivät minulle yllätysjuhlat. Ne olivat aivan ihanat. Ja tuntui uskomattomalta, että joku oikeasti näki niin paljon vaivaa minun vuokseni. Uskomatonta. Olin sanaton. Rakastan heitä niin paljon. Pidin juhlat myös sukulaisilleni, ja toiset kavereille jotka eivät päässeet yllärijuhliin.

AIHin suhteen tuli uutisia. Meille annettiin lupa, että jos halutaan, niin nyt voidaan alkaa yrittämään lasta. Tämä on minulle niin iso juttu, ettei kukaan sitä oikeasti ymmärrä. Elimistöni on nyt niin hyvässä kunnossa, että voisin toteuttaa suurimman haaveeni. Mutta kuitenkin jokin pidättelee minua. Enkä vieläkään tiedä mikä.

Koulun suhteen kaikki sujuu niin kuin pitääkin. Valitsin suuntautumisvaihtoehtoni ja syksyllä alkaa sitten ammattiopinnot. Nyt nautin kesän vapaudesta. Ja koitan saada pääni kuntoon. Jostain syystä minulla on taas paha olla. Itkeskelen ilman syytä, koen olevani arvoton kasa risuja, enkä oikein osaa nähdä hyvää missään saati tulevaisuutta itselläni. Koulussa kaverit naureskeli jotain tulevaisuudesta ja vanhainkodissa olemisesta. Ja minä pystyin vain ajattelemaan, etten varmaan edes pääse ikinä vanhainkotiin. Elimistö pettää ennen sitä. Vaarallisessa kierteessä taas ajatukset. Suunta on alaspäin jos jatkan tätä, sen tiedän kokemuksesta.

Kaipaisin taas jotain uutta elämääni. Uusia ihmisiä tai jotain. Ehkä kaipaan sitä, että minulla olisi joku ystävä tuossa vieressä joka tukisi minua, eikä minua aina korvattaisi jollain toisella kaverilla. Ehkä kaipaankin pysyvyyttä elämääni. Jotain mikä ei koko ajan muuttuisi. Jotain johon voisi luottaa.