Päivä 31

Joulu oli ja meni. Oli hiukan erilainen joulu tänä vuonna. Käytiin sukuloimassa kolmena päivänä. Olen tottunut olemaan kotona joulun, rauhassa rentoutua. Nyt joulun jälkeen oli vain olo, että onneks nyt saa levähtää, eikä tarvi lähteä mihinkään. En kyllä halua toista tällaista joulua ihan heti.

Kävin siellä psykiatrilla. Tuntui hyvältä kun sai puhua suoraan ammattilaiselle. Muutama päivä sitten tuli postissa B-lausunto. Psykiatrin mukaan olen masentunut. Ei suositellut palaamista nykyiseen työhöni. Kovasti miettivät jonkin lääkityksen aloittamista minulle, mutta siitä en ole niinkään varma haluanko minä. Pelkään masennuslääkkeiden pahentavan maksani vointia. Pitää miettiä vielä. Tällä hetkellä en kyllä ala ylimääräisiä lääkkeitä syömään. Vähän tuli yllätyksenä tuo masennus-juttu. Olen kyllä huomannut oireita itsessäni, mutta en ole tarkemmin ajatellut asiaa. Toisaalta se hiukan helpottikin. Ensi viikolla uusi aika psykiatrille.
Kävin gastrollakin. Nostivat azamunin annostuksen 100gm:an ja kortisoni pysyy 5mg:ssa. Jos tuo azamunin annos sopii minulle, koitetaan parin kuukauden päästä lopettaa kortisoni kokonaan. Sitä päivää odotellessa.

Ensi viikolla on myös aika ammatinvalintatesteihin. Katsellaan nyt mitä sieltä tulee vastaukseksi. Kovasti on taas muutoksia ja uusia asioita ja samalla minä olen todella väsynyt koko ajan. Ei jaksaisi oikein prosessoida mitään. Mutta ehkä pikku hiljaa ajatukset selkiytyy. Saanpahan nyt kuitenkin apua, enkä joudu yksin asioita miettimään.

Ja muuten, se tentti johon viimeksi luin, se meni kirkkaasti läpi hyvän numeron kera. Olin iloinen siitä. Siihen loppuikin sitten sosiaalialan opinnot tältä erää.

Päivä 30

Perjantaina psykiatrille! Vihdoin! Puolen vuoden odotuksen jälkeen. Ja tuokin on peruutus aika. Soittivat tänä aamuna, että meillä olisi aika tarjota sinulle, voitko ottaa vastaan. Tietysti otin sen. Kunhan se käynti ei olisi pettymys. Pelottaa vähän. Perjantaina sen sitten näkee.

Kävin siellä kartoituksessakin. Olipa yhtä tyhjän kanssa. Käytiin läpi vain samoja asioita mitä on käyty myös työkkärissä ja kelalla. Puolitoista tuntia juttelin sosiaalityöntekijän kanssa. Hänkin sanoi tapaamisen lopuksi, että ei tässä vissiin tullu mitään uutta tietoa. Kävinpähän kuitenkin jutteleen, kun mahdollisuus annettiin. Ja kun lähdin sieltä, ilma oli niin hyvä, että kävelin kotiin. Matka oli vähän yli 5km. Kyllä siihen aikaa menikin. Mutta tuntui hyvältä kun jaksoin. Sairastumisen jälkeen olen ollut niin huonossa kunnossa, ettei tuollanen tullut kysymykseenkään.

Olen tänään yrittänyt lukea tenttiin. Se ei ole oikein onnistunut, koska A: tenttikirja on hyvin tylsä. Ja B: minulla on soinut kaksi kappaletta koko päivän päässä. Kun lukee tylsää kirjaa, lähtee ajatukset helposti harhailemaan ja alkaa vain miettimään lauluja. No, onneks on vielä pari päivää lukea. Jos huomenna onnistuis paremmin.

Linkitän tähän ne laulut, jotka mulla on soinu tänään päässä. Selityksenä laitan, että seurailen muutamia YouTube kanavia ja nämä ovat löytyneet niiden kautta. Eivät todellakaan ole mitään ammattimuusikoita, mutta laulut ovat aika hauskoja ja videot niihin ovat amatöörivideoita.

Tämän kuuntelin muutamaan kertaan ja sen jälkeen olenkin sitä laulellut huomaamattani.

Tästä taas en edes erityisemmin pidä, mutta kertosäkeistö jää pyörimään päähän. Viime yönä näin jopa unta, jossa tämä soi taustalla...

Eipä muuta tällä kertaa. Ehkä päivitän vielä ennen joulua, jos tulee jotain uutta. Huomasin muuten, että tämä on jo päivitys nro 30. Mitähän teen sitten kun päivä 38 tulee.. Tämän bloginhan piti olla vain 38 päivää elämästäni. Pitää miettiä. En ole kuitenkaan vielä toipunut täysin, muutoksia tulee ja sairaus elää. Noh, ei se ole tämän päivän murhe kuitenkaan. Koitan jatkaa lukemista vielä hetken.