Auton vienti sujui hyvin. Ajaminen oli helpompaa kuin olisin uskonu. Johtui kyllä varmaan siitä, että olokin oli niin hyvä. Oman Kian tilalle saatiin farkkuKia. Oli pikkuisen erilainen ajella ja se kun oli vielä diesel. Mutta ei se niin erilainen onneks ollut ajaa, ennenkin olen diesel autolla harjoitellut ajamista. Vein siis auton ja jaksoin vielä käydä kaupassakin. Oli mukava olla vaihteeksi liikenteessä ihan yksin. Sitä yksin liikkumista olen kaivannut. Etten koko ajan ole mieheni "armoilla". Hirveä olla riippuvainen toisen menoista ja aikatauluista kun on tottunut olemaan itsenäinen ja päästä kulkemaan niin kuin haluaa. Ja kuinka ihanaa oli käydä ruokakaupassa ihan rauhassa. Näitä elämän pieniä iloja.
Mutta nyt illalla sitten olo huononi. Mun vatsa alkoi oireileen ja nyt se on jälleen jo aika kipeä. Pallea on todella kipeä ja oikea kylki tuntuu aralta. Oikeassa kyljessä on myös se tuttu kipu, mikä siellä on yli vuoden jo ollut. Lääke on otettu tälle illalle. Nyt katsotaan selviänkö sillä yön yli vai paheneeko kipu. En tiedä onko tämä jännityksen ja rasituksen yhteisvaikutus vai mistä tämä nyt johtuu. Takana on raskas viikonloppu ja nyt jännitin sitä autolla ajoa ja keskiviikon lääkärin soitto on koko ajan alitajunnassa.
Nyt pelottaa laittaa nukkumaan, kun en halua herätä siihen kipuun minkä kramppi aiheuttaa. Helpompi olisi vain olla hereillä ja sillä tavalla saisi kuulostella omia tuntemuksia. Silloin voisi tehdäkin jotain, jos kivut pahenevat. Vaikea yö edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti