Olen jo lähes normaali kunnossa, lähes kuin kuka tahansa terve ihminen. Jaksoin tänään tehdä ruokaa ja normaaleja arkiaskareita. Kuulostaa hassulta, tiedän, mutta mulle tämä on iso asia. Ensin olin viisi kuukautta todella sairas, eikä mitään saanut tehtyä. Nyt alkaa voimat palautumaan pikku hiljaa. Nyt on taas sellanen olo, että vois kokeilla töissä oloakin. Sitä kummasti unohtaa kuinka kipeä olin viikko sitten ja tuntui, että mikään ei onnistu. Eikä mitään pystyny tekemään. Sitten taas kun vaikka tekee viikkosiivouksen, niin tuntee kyllä, ettei voimat ole ihan entisensä. Joka aamu on yllätys, että minkälainen olo tänä päivänä tulee olemaan. Siitä kun ei ole mitään takeita, että hyvä kausi jatkuu ja kuinka pitkään.
Pitää alkaa kyllä miettimään, että mitä oikeasti sanon lääkärille kun se soittaa. Pitää kai kirjoittaa lista ensinnäkin mieltä askarruttavista asioista. Se on huono, kun niitä ei heti kirjoita ylös niin unohtaa ne kaikki kysymykset. Hyvä kuitenkin, että tänne olen osan kirjoittanut, niin pystyy täältä niitä löytämään. Myös sairausloman jatkumisesta täytyy keskustella. Toisaalta voisin sanoa, että voisin kokeilla töissä oloa. Sitten taas toisaalta vakipaikkaa mihin palata ei ole, niin pitäisi etsiä jotain sijaispaikkaa, enkä tosiaan ole hyvä sijainen kun ei minuun voi luottaa että töihin pääsen joka aamu. Tietysti tässä nyt pitää kuunnella ne verikokeiden tuloksetkin. Jos siellä on huonoja tuloksia niin, mieli on kyllä maassa sen jälkeen. Tai jos lääkärit ovatkin päättäneet jotain uusia tutkimuksia, niin kyllähän sekin saa miettiin asioita uudestaan. Vaikeaakin vaikeampi tilanne. Ja tuo mun oikea kylki on edelleen kipeä ja se kipeytyy aina kun teen jotain enemmän fyysistä. Pitäisiköhän miettiä alan vaihtoa? Jos olisin jossain konttorityössä, niin työhön paluu olis voinut jo onnistuakin. En minä tiedä, ja ahdistaa kun joutuu miettimään näitä. Miehen kans on juteltu tästä, mutta eipä olla päästy puusta pitkälle. Minä kai se olen joka loppu peleissä tekee päätökset. Lueskelin eilen AIHin lääkityksistä ja siellä sanottiin, että yks lääke huonontaa vastustuskykyä paljon ja minä kun töissä olen pöpöjen ympäröimänä niin mietin, että kuinka sairaana sitten olisinkaan. Paljon paljon miettimistä.
Kummipoika on jo lähes parantunu keuhkokuumeesta. Enää pientä yskää. Isovelikin sitten sairastui siihen samaan tautiin. Hänkin on jo onneksi parempaan päin. Ovat sitten kotona tämän viikon. Hyvä kuitenkin, että ovat jo parantumassa.
Huomenna leffaan. Mies tarjoaa minulle leffaillan. Ja hän kyllä valitsee elokuvankin, eli huomenna vuorossa siis Fast and furious 5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti