Särkylääkkeen otto auttoi, yöllä ei tullut kramppeja. Muutenkin olen tänään ollut paremmassa kunnossa kuin eilen, vaikka vatsa on edelleen niin kipeä ettei liikkeelle oikein pääse/jaksa/pysty lähteen. Särkylääkkeiden otto on multa oikeasti kiellettyä, mutta poikkeuslupa on. Jos mikään muu ei auta kipuun niin silloin saa yhden ottaa. Ja kuinka paljon se silloin auttaakaan kun kipu on pahimmillaan. Voi kyllä olla, että ensi yöksi syön kyllä vielä yhden. Vapusta tulee kyllä ihan superrauhallinen mulle, kun sattui nää kivut vielä tähän väliin. Mutta tällä mennään tänä vuonna.
Tuli aika gastroltakin. Verikokeet ens keskiviikkona ja viikon päästä siitä soittoaika lääkäriltä. Ottavat jotain erilaisia verikokeita, koska pitää edellisenä päivänä välttää fyysistä rasitusta ja kokeet otetaan sairaalassa, ei lähi tk:ssa. Ja sainpa sitten miehen kanssa riidan aikaseksi tästäkin verikokeesta. Se on jo aamulla ja minulla täytyy olla siellä saattaja. Pelkään, että alkaa taas vaihteeksi heikottaan, jos ne eivät saakaan verta otettua niin helposti. Mies ei heti ollut valmiina minua kuskaan niin vetäsin kunnon raivarit ja suostuihan se lopulta minua saattamaan, vaikka joutuukin koulusta olemaan hetken poissa. En tiedä kumpi meistä oli oikeassa, mutta koen, että minun hyvinvointi menee yhden koulutunnin edelle. Ihan sama minkä tunnin päälle se menee. Eilen illallakin saatiin kunnon huutoriita päälle, kun mies ei ollut tyhjentänyt tiskikonetta, vaikka oli luvannut. Minä sitten "marttyyrina" sen tyhjensin ja syyllistin miestä ihan kunnolla. Kyllähän se siitä hermostu, kuka tahansa olisi hermostunut. Illalla sain kuitenkin hyvän yön suukon, ettei päivä ihan huonosti loppunut. Tällaista se meidän arki on. Kun toinen ei aina jaksa/muista tehdä kaikkea mitä minä häneltä odotan, minä saan itkupotkuraivarit ja riita on valmis. Arjesta on tullut kauhean raskasta. Olen ihan normaalissakin elämässä niin temperamenttinen ja nämä kortisonit vaan pahentaa tilannetta. Kyllä tähän pitäis jotain muutosta saada. Tai voi vain toivoa, että mies jaksaa. Ja samalla toivon, ettei hän kuitenkaan uppoutuis niin kauheasti tietokoneelleen ja pelimaailmaan. Kyllä minäkin kaipaan huomiota, vaikka välillä äksyilenkin.
Autoliikkeestäkin saatiin jo vastaus. Maahantuoja on valmis maksamaan puolet maalauksesta. Pitänee tarttua tarjoukseen ja maalauttaa katto ja konepelti uusiksi. Sittenhän auto on kuin uusi, ja uskon, että jälleenmyyntiarvokin on parempi kun maali on paremmassa kunnossa. Ja mullakin mielenrauha säilyy siltä osin, kun ei tarvi pelätä, että pintalakka lohkeaa pois.
Ja Williamin & Katen häät olivat ihanat! Morsiamen puku oli niin kaunis. Pitihän ne häät katsoa kun mahdollisuus oli. Olivat niin onnellisen näköisiä, ettei paremmin vois asiat olla. Ihana oli katsoa ja ihmetellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti