Päätin aloittaa blogin kirjoittamisen, jotta lähipiirini ei ihan kyllästyisi juttuihini. Tämän blogin tarkoitus on käsitellä elämääni johon tällä hetkellä kuuluu hyvin vahvasti minulla juuri todettu sairaus: autoimmuunihepatiitti ja sen sivuvaikutukset. Blogi ei kuitenkaan käsittele pelkästään sairauttani vaan myös muuta arkielämääni sairaslomalaisena.
Tässä hiukan taustaa sairaudestani. Maaliskuussa 2010 aloin oireilemaan ylävatsan kramppikohtausten muodossa ja kesällä hakeuduin lääkäriin, koska kivut eivät helpottaneet. Syitä kipuiluun ei vielä löydetty. Lokakuun lopussa muutuin keltaiseksi ja vointini huononi niin paljon, että jouduin sairaalaan. Maksa-arvoni huitelivat pilvissä. Sairaalassa vietin viikon toipuen ja odotellen vastauksia, että mikä minulla on. Syitä ei löydetty, mutta maksa-arvoni saatiin laskuun. Tästä alkoi tutkimuksissa ramppaaminen. Minulle tehtiin neljä tai viisi ylävatsa ultraa, ruokatorven ja vatsalaukun tähystys, magneettikuva, tietokonekuvaus ja lopulta otettiin maksan koepala. Verikokeissa käyn säännöllisesti. Sairaslomalla olen ollut lokakuusta lähtien. Maaliskuussa 2011 minulle lopulta annettiin diagnoosi; autoimmuunihepatiitti (AIH). Tämä ei ole ihan täysin varma diagnoosi, koska sairastumiseeni liittyy myös antibioottikuuri, mutta lähes varma kuitenkin. Ja lääkitys aloitettiin sen mukaisesti. Vahva annos kortisonia. Kortisonin mukana maksa-arvoni ovat lähes normalisoituneet, mikä on erittäin hyvä asia. Samalla olen kuitenkin joutunut kokemaan lähes kaikki kortisonin haittavaikutukset. Niihinhän kuuluu mm. turvotus, ruokahalun lisääntyminen, nopeat mielialan muutokset, masentuneisuus, ärtyisyys jopa vihamielisyys, ihokarvojen tummuminen, jne. Tällä hetkellä en voi kuvitellakaan palaavani työhöni, koska se vaatii kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta joita ominaisuuksia minulla ei todellakaan ole juuri nyt. Parin viikon kuluttua on uudet verikokeet ja lääkärin soittoaika. Minun täytyy tällä kertaa avata suuni ja kysyä tarkemmin tuosta lääkityksestä ja sen sivuvaikutuksista. Tämä alkaa olla todella raskasta niin minulle kuin lähipiirillenikin, varsinkin avomiehelleni joka joutuu kestämään päivittäiset räjähtelyni ja mielialan muutokset.
Siinä on minun tämän hetkinen tilanteeni.
Tästä on hyvä aloittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti