Päivä 2

Huono aamu. Pahoinvointia, pyörrytystä, kipua ylävatsassa. En edes muista viime kertaa kun on ollut näin huono vointi aamulla. Puoli vuotta sitten tuo oli ihan arkipäivää, mutta nyt kortisonin aloituksen jälkeen, aamu vointini on ollut suhteellisen hyvä. Ja tietysti tämä sattui juuri sille päivälle kun oli menoa heti aamusta. Kortisoni annoksen pienentämisen jälkeen olo on ollut huono aamuisin. En tiedä johtuuko se siitä pienennyksestä vai onko tässä jotain muuta taustalla. Autoliikkeessä käynti oli kyllä kauheaa ja kaupassa todella vaikeaa kun vatsa oli turvonnu kaksinkertaiseksi ja päässä huippasi. Kotiin tultua nukuin kolmen tunnin päikkärit. Kipu väsyttää hirveästi. Ylävatsa on edelleen todella turvoksissa. Vähän yö pelottaa, että mitä se tuo tullessaan. Kunhan vain ei tulis vatsakramppeja. Niitä pelkään, kun ne ovat niin kokonaisvaltaisia. Olen täysin toimintakyvytön kramppien tullessa. Siinä hetkessä haluaa vaan, että ne loppuu ja on valmis tekemään mitä vaan sen eteen.

Käytiin tosiaan avomieheni kanssa autoliikkeessä. Ostettiin alle vuosi sitten -07 vuosimallinen  Kia. Siinä oli jotain naarmuja katossa ja nyt niistä naarmuista on lähtenyt päälly lakka repeytymään pois. En ole ikinä kuullu, että jollain olisi näin käynyt. Enkä tiedä mistä se johtuu. Nyt vaan yritetään, että jos vaikka jotain saatais takuun piikkiin. Todennäköisesti ei, mutta häviävän pieni mahdollisuus on, joten yrittää aina pitää.

Harmittaa kun tämä päivä on mennyt taas sairastellessa. Olin jo niin tottunut, että pääsen taas liikkeelle ja jaksan tuouhuta. Nyt tuli kyllä takapakkia kerralla kunnolla. Toivossa eletään, että huomenna olis parempi päivä. Vappukin on tulossa. Voi olla, että mulla menee vappu kotona ollessa leffoja katsellessa. Mies taitaa lähteä opiskelukavereittensa kanssa katsomaan kaupungin meininkiä. Paljon on mun elämä rauhoittunut. Ikinä en ole kova ollut kulkemaan tai juhlimaan, mutta välillä harmittaa kovastikin kun mitään ei jaksa tai pysty.

Huomenna on uusi päivä. Toivottavasti hiukan parempi.