Flunssan kourissa jo toista viikkoa. Olin vähän yli viikko sitten hoitamassa kummipoikaani ja sain häneltä kesäflunssan. Nyt on yritetty ilman lääkkeitä sitten parantua pahimmasta räkätaudista moneen vuoteen. Onneks on keksitty nenänhuuhtelukannu ja ulkosaunassa juhannuksena laitettiin löylyveteen jotain raikasta löylytuoksua joka avas hengitysteitä hyvin. Hyvä juhannus oli meidän mökillä vaikka oltiinkin koko porukka samassa flunssassa (minä, mieheni, veljeni, hänen vaimonsa ja kummipoikani).
Kävin viikko sitten työkkärissä. B-todistus oli oikeanlainen. Sitten kävin kelalla jossa kerrottiin, että se lausunto oikeuttaa minut myös sairauspäivärahalle. Eli olen jälleen saikulla elokuun loppuun asti. Nyt pitäisi täyttää jokin kuntoutustuki lomake ja mennä sen kanssa uudelleen kelaan. Niin ja cv pitää ottaa myös mukaan. Pitää ottaa kopioita mun koulutodistuksesta jne. En oo vielä ihan sisäistäny näiden lomakkeiden ja tukirahojen nimiä kun ne kuulostaa kaikki niin samalta mun korvaan. Mut kunhan saan sen oikean lomakkeen täytettyä ja vetämään niin eiköhän se siitä selviä.
Gastron lääkärikin soitti. Maksa-arvot ovat hyvällä mallilla. Edelleen alaspäin menossa. Ja verensokerit ja kilpirauhasarvotkin olivat oikealla mallilla. Seuraavat verikokeet on vasta elokuussa. Silloin otetaan samalla d-vitamiinin imeytymistestit. Ja kortisoni annostus pysyy 10mg:ssa elokuuhun asti. Selvisi psykiatrin lähetteen kohtalokin. Joku sihteeri oli sen hukannut! Lääkäri kirjoitti nyt uuden joka on mennyt perille asti. Sieltä psykiatrilta tuli kirje, jossa luki että jonotusaika on 4-6kk. Eli varmaan joskus jouluna pääsen psykiatrin juttusille.
Olen tässä aikani kuluksi taas mietiskellyt asioita. Minulla oli nuorempana ystävä, jonka kanssa oltiin tosi paljon yhdessä. Hän sitten muutti toiselle puolelle Suomea ja yhteydenpito väheni. Näimme silloin tällöin kun hän tuli käymään täällä pohjoisessa ja muutaman kerran kun minä kävin etelässä. Hänen muutostaan on kuusi vuotta. Pari vuotta sitten näimme täällä pohjoisessa. Muistaakseni se oli sitä aikaa kun minulla menossa toipuminen vaikeasta erosta, tai ero ei ollut vaikea mutta suhde sitäkin vaikeampi. Olin hyvin hukassa itseni kanssa. Tämä tapaaminen ystäväni kanssa oli jotenkin ikävä. Tuntui, että hän halusi vain nopeasti päästä pois seurastani. Puhuin mitä sattuu ja oloni oli todella ikävä tämän tapaamisen jälkeen. Tuon tapaamisen jälkeen yhteydenpito loppui. Yritin kysellä häneltä kuulumisia jne, mutta vastaukset olivat hyvin torjuvia. Synttärionnittelut olen saanut ja nyt kun olen sairastunut, hän on kysellyt muutaman kerran vointiani (en kyllä tiedä miksi). Mietin vain, että missä vaiheessa ystävyys loppuu? Minulla on muitakin ystäviä, jotka asuvat eri puolilla Suomea ja vaikka emme näekään toisiamme, pidämme silti yhteyttä. Ja toisaalta, vaikka emme koko aikaa pitäisikään yhteyttä, silloin kun juttelemme olemme oikeasti kiinnostuneita toistemme asioista. Missä vaiheessa ystävyys muuttuu entiseksi ystävyydeksi? Minulla on vain muutamia hyviä ystäviä, ja olen surullinen ystävyyden loputtua. Eihän kaikki ystävyydet ole elinikäisiä. Mutta ne muutamat jotka kestävät läpi elämänmuutosten, ne ovat tärkeämpiä kuin mitkään muut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti