Päivä 21

Tämä blogi käsittelee sairauttani ja kaikkea muuta elämässäni. Päätin kirjoittaa tällä kertaa sitä kaikkea muuta.

Viime kirjoituksessa sivusin edellistä parisuhdettani. Se oli vaikea suhde, täynnä henkistä väkivaltaa ja fyysisen väkivallan varjo leijui koko ajan taustalla. Suhde kesti 2 ja puoli vuotta jonka aikana eristäydyin niin ystävistäni kuin perheestänikin. Sen aikana valmistuin ammattiin, mutta työelämään hakeutuminen oli vaikeaa. Entinen puolisoni (kutsun häntä vain exäksi) halusi minun olevan kotona vain ja ainoastaan häntä varten. Erosta on kolme ja puoli vuotta. Toivun tuosta suhteesta edelleen. Tuon suhteen aikana menetin täysin itseluottamukseni, oman arvon tunteeni, itseni. Kun tarpeeksi kauan hoetaan ihmiselle, että olet arvoton kasa p*skaa, hän alkaa siihen uskoa.
Tiedättekö kuinka vaikea on opetella rakastamaan itseään uudestaan, opetella tuntemaan itsensä ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on? Muuttaa oma ajatusmaailma, tajuta että hei! minähän olen ihan hyvä tyyppi? Joo, ei ole ihan helppoa. Pohjimmiltani haluan miellyttää ihmisiä. Haluan olla hauska ja haluan ihmisten viihtyvän seurassani. Kaikkien kanssa tämä ei vain voi onnistua. Mutta tiedän nykyään, että minusta löytyy myös hyviä puolia. Tiedän, että minulla on ystäviä jotka haluavat olla ystäviäni, vaikka elämä kuinka heittelee. Ja tiedän, että minua voi myös rakastaa, niin kuin avomieheni minua rakastaa.
Exäni antoi minun pitää yhteyttä vain pariin ystävääni. Ja heidänkin tapaamisen jälkeen jouduin kuulusteluun, mistä olimme puhuneet. Lopulta oli helpompaa vain olla kotona yksin.  Eron jälkeen minulla oli kaksi ystävää joiden avulla sain arkeni toimimaan, löysin töitä ja aloin muodostamaan uutta käsitystä itsestäni. Pikku hiljaa pystyin ottamaan yhteyttä myös ystäviin, joista olin ajautunut kauas suhteen aikana. Onnekseni sain takaisin tärkeitä ystäviäni. Mutta muutamat hävisivät pikku hiljaa elämästäni kokonaan. Suren menetettyjä ystäviäni ja jollain tavalla myös sitä itseäni joka olin ennen tuota suhdetta. Olin ennen nauravaisempi, uskoin ja luotin ihmisiin helpommin, olin vähemmän itsekriittinen ja olin avoimempi. Exäni syötti minulle oman arvomaailmansa, omat tapansa, sai minut tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, että minulla oli ollut elämää ennen häntä ja hän kosti minulle omat epävarmuutensa.
Minulla kesti kauan eron jälkeen, että uskalsin luottaa yhtään keneenkään. Ja hyvin kauan, että löysin takaisin edes osan omasta arvomaailmastani. Nykyään tiedän jo paremmin kuka olen. Ja kun nykyinen mieheni tuli mukaan kuvioihin, sain myös lisää itsevarmuutta. Osaan olla taas oma itsepäinen itseni.

"I feel weary now, shaky in the gut.
And what if I woke up and saw that dreams is all I got.
I guess I'd laugh at life, sneaky in the hand.
Because it's a bitch to find out things ain't going as you planned."

-Racoon: Smoothly

Sellaista tällä kertaa. Olin ajatellut kirjoittaa myös musiikista elämässäni, mutta taidan jättää sen toiseen kertaan. Tarkoitus olisi koota lista minulle tärkeistä kappaleista. Listassa on vasta kaksi tärkeintä kappaletta, joten ehkä ensi kerralla sitten.

Ensi viikolla lähden mieheni kanssa reissuun eka kertaa sairastumisen jälkeen. Hiukan jännittää kuinka kaikki sujuu, mutta eiköhän se jotenkin. Onhan mulla mieheni mukanani tukemassa. Innolla odotan reissua.