Mutta ei se lomakkeen täyttö helppoa ollut. Siinä sairaushistoriaani (jälleen kerran) kirjoittaessani tajusin, että olen hukannut kaksi vuotta elämästäni taivaan tuuliin sairastaessa. Kaksi vuotta!! Se on aika paljon nuoruudesta pois. Joskus sitä miettii, että olenko tuhlannut elämääni. En edes halua miettiä seuraavaa syntymäpäivääni. Sanottakoon sen verran, että mun tämän hetkinen elämä ei vastaa miltään osin sitä mistä olen haaveillut. Yhtäkään ns. isoa haavetta en ole pystynyt toteuttamaan mikä sinällään jo tuntuu turhauttavalta. Siihen kun lisää päälle kaksi vuotta sairastamista (aih ja masennus). Minua vain ahdistaa.
Olen noin vuosi sitten ostanut magneetin jääkaapin oveen, jossa lukee: Elämä on sitä kuinka käsittelet suunnitelma B:n. Kai tämä mun elämä nykyään on sitten se suunnitelma B, kun A ei toteutunutkaan.
Joskus sitä miettii myös kuinka erilainen mun ja Miehen suhde olisi, jos en olisi sairastunut. Minä aloin oireilemaan aihin vuoksi kun oltiin oltu vasta vuosi yhdessä. Nyt ollaan kihloissa, mutta niin. Toisaalta jos ja kun me tästä selvitään niin me selvitään kyllä melkeen mistä vaan. Mutta helppoa tämä ei ole ollut, sen voin sanoa ihan suoraan.
Terapia on seuraavan kerran parin viikon päästä. Voi kuinka sitä odotankaan. Pää täynnä ajatuksia, joita pitäis päästä purkaan jollekin.
Ja koulun aloitus jännittää yhä, nyt enemmän kuin aiemmin. Keskiviikkona on eka päivä. Eikä vaateongelma ole vieläkään ratkennut. Minun normivaatteet kun on ollut jo pari vuotta huppari ja farkut (päiväkodissa rentopukeutuminen oli hyvin suositeltavaa) tai kotona kotihousut ja t-paita. En minä osaa enää pukeutua siististi "ihmisten ilmoille". Ääh, pää hajoaa.
Taidan kuunnella (ja linkittää sen tähän) vielä yhden ihanan biisin joka rauhoittaa minua ja sitten nukkumaan.
Meneeköhän jonkun ihmisen elämä oikeesti just niinku sen on suunnitellu... Tai ehkä avain on se, että ei suunnittele liikaa, niin on suurempi todennäköisyys, että menee "sinne päin". :D Välillä aina sanon, että päivääkään en vaihtaisi pois, mutta tänään on sellanen olo, et vaihtaisin useammankin jos voisin. Mutta jossittelulla ei ainakaan pääse eteenpäin. Ja lohdutukseksi, ei elämää voi tuhlata, sitä vaan eletään. ;)
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista. Mulle tuli mieleen Olavi Uusivirran biisi On niin helppoo olla onnellinen. Se laulaa:
Poista"Mä voin suunnitella mun koko elämän
vaimon ja viran ja talonkin
Mut kaikki menee toisin
joku suunnittelee mua paremmin"
Noinhan se menee. Kun vaan jaksaisi muistaa tuon eikä vajoaisi sinne epätoivoon, kun kaikki suunnitelmat tuntuu menevän uusiksi.