Näköjään tuli sitten otettua vuoden tauko blogin kirjoittamisesta. Elämässä tuli paljon isoja muutoksia ja kaiken myllerryksen keskellä kirjoittaminen jäi. Tai no, olen kirjoittanut lyhyitä tarinoita omaksi ilokseni, mutta tämä oikeasta elämästä kirjoittaminen unohtui. Vaikka paljon blogi on ollut mielessä. Ehkä vain kirjoitettavaa ei ole niin paljon, koska AIH on ollut aika rauhassa.
Vuosi sitten syksyllä päädyimme ostamaan talon ja joulun alla minulla vaihtui työpaikka. Nämä jo itsessään laittoivat elämäni sekaisen. Tähän päälle iski jonkinmoinen kriisi parisuhteessa, jota edelleen käydään läpi. Silloin päätettiin,että jos vuodessa asiat eivät parane niin sitten erotaan. Vaikka nyt asiat ovat jo paremmin, niin töitä riittää. Helppoja nämä asiat eivät ole koskaan.
Viime keväänä tein jotain mitä luulin etten enää ikinä uskaltaisi. Kävin yksin ulkomailla. Olin tutustunut netissä M:n. Pidämme samasta artistista ja hän oli menossa katsomaan tämän konserttia huhtikuussa. Hänen seuralaisensa kuitenkin perui menonsa ja jostain saimme idean, että minä voisin mennä hänen luokseen ja minäkin pääsisin katsomaan tämän konsertin. Miehen ja parin ystävän kanssa juteltuani, päätin että voisin lähteä. Niin ostin liput Englantiin ja matkan odotus alkoi. Viikko ennen lähtöä sain aivan järkyttävät kylkikrampit. Ne olivat yhtä pahat kuin silloin kun AIH ei vielä ollut varmistunut mutta oireilin voimakkaasti. Luonnollisesti säikähdin tästä todella paljon. Otin yhteyttä vatsakeskukseen ja minulle tehtiin hätäverikokeet. Kaikki oli onneksi hyvin ja arvot olivat ok. Sain uuden reseptin kipulääkkeille ja tsempit reissulle.
Reissu sujui erittäin hyvin ja oli ihana tavata M kasvotusten. Konsertti myös oli kaikkea mitä olin toivonutkin. Näin jälkeenpäin kun miettii, niin maksan alueen krampit saattoivat hyvinkin liittyä stressiin ja jännitykseen. Minä olen aina reagoinut hyvin fyysisesti kaikenlaiseen jännitykseen. Nyt vieraan ihmisen tapaaminen, yksin ulkomaille matkustaminen ja AIH saivat aikaan näin kovan reaktion. Onneksi kohtauksia ei sattunut reissussa, vaan sain siellä olla kivuttomana.
Kesäkuussa sitten tulikin vuosi täyteen ilman AIH lääkitystä. Tämä tuntuu minusta aivan hullulta. En olisi ikinä uskonut, että pystyn olemaan vuoden ilman lääkitystä. Tiistaina minulta otettiin verikokeet taas ja huomenna pitäisi tulla soitto tuloksista. Nämä kokeet määräävät jatkon. Jos kaikki on hyvin, niin ymmärtääkseni siirryn takaisin kunnalle hoitoon, eli hoito vatsakeskuksessa yliopistollisessa sairaalassa päättyy. Mutta siitä lisää sitten kun tiedän mitä kokeet sanovat.
Toivotaan, että seuraava postaus tulee hiukan nopeammin kuin tämä tuli. Tarkoitus ei tosiaan ole hylätä blogia. Toivottavasti teillä kaikilla menee hyvin.
P.S. Näyttää siltä että blogiini ei vieläkään voi jättää kommentteja. En tiedä mistä tämä johtuu, enkä osaa sitä korjata. Mutta s-postiosoitteeni löytyy tuolta vasemmasta reunasta, jos haluat laittaa viestiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti