“No matter who you are, there’ll be times when your old normal isn’t normal anymore. You will lose normal and you will have a new normal. And that’s what chronic disease is. It’s a new normal.”
| — | Hank Green (talking about chronic diseases) |
Minulla on nyt uusi normaali. Vanha normaali ei enää päde, vaan sen tilalle on tullut uusi normaali, minun normaali. Se on erilainen kuin vanha, mutta se ei ole yhtään sen huonompi, se on vain erilainen. Tämän kun saan sisäistettyä, ehkä pystyn vihdoin hyväksymään aihin osaksi minua. Koska se on minun normaalini.
Linkitän videon vielä loppuun, jos joku haluaa sen katsoa.
Vertaistuki on hieno asia. Se toimii jopa näinkin, että ei ole edes sama kokemus taustalla, mutta jotenkin voi samaistua toiseen ja saada uutta näkökulmaa asioihin. Ja nähdä että toisetkin jaksavat mennä eteenpäin elämässä.
VastaaPoistaMinulla ei ole muuta kroonista sairautta kuin keliakia, jota ei voi verrata tosissaan AIH:hon, mutta tuohon "uusi normaali"-juttuun osaan samaistua. Minulla kesti yli vuosi, että sain suht hyväksyttyä sairauden osaksi itseäni. Koin vääryyttä ja olin katkera, mutta sen jälkeen kun asian sain käsiteltyä osaksi elämääni on nuo tunteet helpottaneet. Vaikka kyse onkin vain ruokavaliosta, niin se on kuitenkin iso osa elämää ja etenkin suuri osa sosiaalista elämää ja silloin se eniten ottaakin päähän, kun kokee olevansa erilainen sosiaalisissa tilanteissa. Ihaninta onkin kun läheiset tietävät tilanteen ja osaavat ottaa sairauden myös "normaalina", eivätkä enää tuo erilaisuuttani koko ajan esille.
Onkin aika jännä asia, miten normaalius on sosiaalista, mutta toisaalta oma kokemus on se tärkein.
Anteeksi kun en ole vastannut tähän, en ollut huomannut kommenttia. Mutta kyllähän keliakiakin muuttaa elämää radikaalisti. Ruokavalio on aika iso juttu meidän elämää ja ainahan siitä pitää huolehtia eli en yhtään ihmettele, että hyväksymiseen on mennyt aikaa. Onneksi olet (ja läheisesi) nykyään hyväksynyt "uuden normaalisi". Enköhän minäkin joku päivä vielä.
Poista