Nelli leikattiin tänään. Nyt ei voi syntyä pentuja eikä tarvi Nellin kärsiä kiimasta. Nyt odottelen, että pikkuinen herää kunnolla. Omassa matkakopassaan nukkuu pois nukutusta. Nelli täyttää huomenna vuoden. Hassua oli, kun ei tarvinnukaan enää ostaa penturuokaa. Niin se aika kuluu.
Toukokuukin humahti ohi nopeampaa kuin odotinkaan. Lähinnä menny pääsykokeisiin lukiessa. Ammatinvaihdosta olen täällä puhunut ja yhteishaussa hain pariin paikkaan. Yhdet pääsykokeet oli jo, toiset on ensi keskiviikkona. Sittenpä näkee mitä siitä tulee. Vahva tunne on, etten pääse sisälle. Olin kyllä lukenu, mutta koe oli vaikea. Varsinkin kun yksi osio käsitteli asioita mitä olen opiskellu viimeksi lukiossa. Nyt pitää selvitä vielä toisista pääsykokeista. Huh huh.
Noiden ensimmäisten pääsykokeiden jälkeen olin todella poikki ja vain nukuin. Ja sen jälkeen vajosin jonnekin todella pimeään paikkaan. En jaksanut muuta kuin nukkua. En edes jaksanut katsoa tv:tä. Seuraavalla viikolla oli onneksi aika sinne psykiatriselle sairaanhoitajalle. Hänen kanssaan sain käsitellä, että miksi ihmeessä minulle tuli tuollainen olo, enkä nähnyt mitään valoa tai toivoa missään. Tajusin, että yritän suojella itseäni siltä pettymykseltä, jos en pääsekään kouluun. En oikeasti tiedä mitä olisin tehnyt, jos en olisi päässyt juttelemaan noista asioista. Sairaanhoitaja on ihana, kun hän saa minut ymmärtämään, että on ok olla väsynyt, mutta pitäisi saada katkaistua tuo itsetuohoinen ajattelumalli, joka minua seuraa. En voi tietää kokeen tuloksia etukäteen, joten niistä on turha vielä huolehtia. Eikä maailma siihen pääty, jos en pääse kouluun, sitten keksitään jotain muuta. Tuon Sairaanhoitajan luona käynnit ovat auttaneet minua eteenpäin paljon.Ja sairauslomaahan minulla on jatkettu elokuun loppuun. Siihen mennessä olen toivottavasti päässyt jo mielenterveystoimistoon hoidettavaksi. Jonotus on pitkä.
Aihin kanssa ei oikeastaan ole mitään uutta. Kylkituntemuksia minulla on jälleen enkä oikein tiedä mistä ne johtuu. Voi olla, että liikunnan puutteesta. Kaipaisin niin kovasti, että olisi joku jonka kanssa lähteä kävelylle muutaman kerran viikossa. Yksin lähteminen on minulle tällä hetkellä aika vaikeaa, eikä Mieskään ehdi minulle seuraksi, koska hänellä alkaa työharjoittelu. Toisaalta voisin yrittää ottaa tavoitteeksi käydä kolmesti viikossa kävelyllä. Se olisi paljon enemmän kuin tällä hetkellä.
Taidan lähteä katsomaan Nelliä, jos pikkuinen pian jo heräilisi. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti