tiistai 28. helmikuuta 2012

Päivä 33

Olin ajatellut päivittää jo aiemmin, mutta se sitten jäi. Näköjään kerran kuussa on mulle tarpeeksi usein.

Helmikuu. Tuntuu, etten ole saanut mitään aikaseksi. Olin viikon vanhempieni luona "lomalla". Tuntui hyvältä saada vaihtelua arkeen. Ja näin ystäväni, joka oli Etelä-Suomesta tullut käymään omien vanhempiensa luona.

Luin muutaman kirjan taas.
Sofi Oksanen: Puhdistus. Tuon luin ollessani vanhemmillani. Tiedän kirjan saaneen paljon huomiota, kehuja ja palkintoja. Silti... se ei todellakaan ollut parhaita lukemiani kirjoja. Se kyllä kertoo tärkeän tarinan, mutta Oksasen kirjoitustyyli on rasittava. Kaikki kuvaillaan niin hirveän tarkasti, ettei minun keskittymiskykyni riittänyt siihen. Minkä ihmeen takia joka ikinen tuoksu ja valonsäde pitää kuvailla vähintään viidellä lauseella? No okei, ehkä vähän liioittelin, mutta sellaiselta lukeminen tuntui. Ilman noita kuvauksia, kirja olisi puolet lyhyempi. No onpahan luettu.
Susanne Collins: Nälkäpeli ja Vihan liekit. Nämä kirjat olivatkin sitten helppoa luettavaa. Luin molemmat kirjat muutamassa päivässä ja tykkäsin. Innolla odotan Nälkäpeli elokuvaa ensi kuussa.
Peter Franzén: Tumman veden päällä. Aihe oli raskas, mutta koska kertojana oli lapsi, lukukokemus ei ollut niin raskas. Yllätyin kuinka helppo lukuinen ja hyvä kirja tämä oli. Jokainen luku oli kuin oma pieni kertomuksensa. Suosittelen!

Kävin myös ravintoneuvojalla. Viime päivityksessä kerroin Paula Heinosen luennosta. Hän on kouluttanut ravintoneuvojani. Marja teki minulle täydellisen ruokavalion. Luontaisesti gluteeniton ja maidoton. Ja luomua. Hirveän tarkasti käytiin läpi kaikki mitä saan ja en saa syödä. Mikä on hyväksi maksalle ja mikä suolistolle (ne toimivat yhdessä). Ruokavalion noudattaminen täytyy aloittaa rauhallisesti, jotta elimistöni ei luule, että aloitin paaston tai puhdistuskuurin, koska sellaista maksani ei kestäisi. Tulen todella sairaaksi pienistäkin muutoksista ruokavaliossani, jos ne ovat minulle sopimattomia, joten kaikkea pitää kokeilla pikku hiljaa ja kuulostella miltä mikäkin tuntuu. En ole saanut aloitettua ruokavalion noudattamista. Jotenkin liikkeelle lähtö on vain ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kun vain saisi käytyä kaupassa ja alkaisi vain tekemään vaikka leivän ensimmäisenä. Kun vaan jaksaisi.

Käytiin miehen kanssa eilen irtisanomassa tämä asunto. Muutto on kuukauden päästä. Stressiä luvassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti