Päivä 30

Perjantaina psykiatrille! Vihdoin! Puolen vuoden odotuksen jälkeen. Ja tuokin on peruutus aika. Soittivat tänä aamuna, että meillä olisi aika tarjota sinulle, voitko ottaa vastaan. Tietysti otin sen. Kunhan se käynti ei olisi pettymys. Pelottaa vähän. Perjantaina sen sitten näkee.

Kävin siellä kartoituksessakin. Olipa yhtä tyhjän kanssa. Käytiin läpi vain samoja asioita mitä on käyty myös työkkärissä ja kelalla. Puolitoista tuntia juttelin sosiaalityöntekijän kanssa. Hänkin sanoi tapaamisen lopuksi, että ei tässä vissiin tullu mitään uutta tietoa. Kävinpähän kuitenkin jutteleen, kun mahdollisuus annettiin. Ja kun lähdin sieltä, ilma oli niin hyvä, että kävelin kotiin. Matka oli vähän yli 5km. Kyllä siihen aikaa menikin. Mutta tuntui hyvältä kun jaksoin. Sairastumisen jälkeen olen ollut niin huonossa kunnossa, ettei tuollanen tullut kysymykseenkään.

Olen tänään yrittänyt lukea tenttiin. Se ei ole oikein onnistunut, koska A: tenttikirja on hyvin tylsä. Ja B: minulla on soinut kaksi kappaletta koko päivän päässä. Kun lukee tylsää kirjaa, lähtee ajatukset helposti harhailemaan ja alkaa vain miettimään lauluja. No, onneks on vielä pari päivää lukea. Jos huomenna onnistuis paremmin.

Linkitän tähän ne laulut, jotka mulla on soinu tänään päässä. Selityksenä laitan, että seurailen muutamia YouTube kanavia ja nämä ovat löytyneet niiden kautta. Eivät todellakaan ole mitään ammattimuusikoita, mutta laulut ovat aika hauskoja ja videot niihin ovat amatöörivideoita.

Tämän kuuntelin muutamaan kertaan ja sen jälkeen olenkin sitä laulellut huomaamattani.

Tästä taas en edes erityisemmin pidä, mutta kertosäkeistö jää pyörimään päähän. Viime yönä näin jopa unta, jossa tämä soi taustalla...

Eipä muuta tällä kertaa. Ehkä päivitän vielä ennen joulua, jos tulee jotain uutta. Huomasin muuten, että tämä on jo päivitys nro 30. Mitähän teen sitten kun päivä 38 tulee.. Tämän bloginhan piti olla vain 38 päivää elämästäni. Pitää miettiä. En ole kuitenkaan vielä toipunut täysin, muutoksia tulee ja sairaus elää. Noh, ei se ole tämän päivän murhe kuitenkaan. Koitan jatkaa lukemista vielä hetken.