Tilanne on muuttunu aika paljon viime kerrasta. Kävin viime viikolla tarkistusverikokeissa. Maksa-arvot on normalisoitunu. Ne on paremmat kuin yli vuoteen! Lääkärin soitto oli hyvin erikoinen. Lääkäri naureskeli puhelimessa, että: "Sun veriarvot on hyvät. Sun veriarvot on TODELLA hyvät." Aivan kuin tuo arvojen korjaantuminen olisi isokin ihme.
Lääkitystä muutettiin nyt niin, että syön kortisonia enää 5mg ja azamunia 75mg päivässä. Lääkäri sanoi, että yritetään nyt purkaa kokonaan tuo kortisoni lääkitys. Kuinka toivonkaan, että se onnistuis. Pääsisin eroon näistä sivuvaikutuksista ja vois jopa päästä eroon näistä kortisonikiloista. Mutta onnellinen olen jo pelkästään siitä, että kortisoni annos on nyt noin pieni. Eikä azamunistakaan tullut pahoinvointia sivuvaikutuksena. Nyt vaan jännään, että tippuuko hiukset päästä. Ainakin niitä lähtee ihan kiitettävästi suihkussa. Mutta olo on parempi, se kai se on tärkeintä.
Se tentti, johon viime postauksessa lähdin lukemaan, meni valtavan hyvin. Sain kokeesta 4. Olen niin tyytyväinen! Kannatti lukea, vaikka kirja olikin tylsä. (Nelli tuli taas viereen kuunteleen, että mitä teen. On tämä näppäimistön ääni niin jännä.) Luen nyt toista kurssia. Mielenkiintoinen kurssi, mutta jostain syystä en tunne saavani siitä mitään irti. Tiedä sitten mistä johtuu: opettajasta, materiaaleista vai vaan yleisestä väsymyksestä. Muut opiskelijat on kyllä mukavia.
Parisen vuotta sitten mietittiin yhden ystävän kanssa, että kuinka vaikea on löytää uusia ystäviä täältä. Vaikka kaupunki on suht iso, uusiin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa. Nyt olen huomannu, että ainakin tuon opiskelun kautta tutustuu uusiin ihmisiin. En tiedä syntyykö ystävyyssuhteita, mutta tuttavuuksia kuitenkin. Koulussa on helppo tutustua, kun on jotain yhteistä. Ja jos hyvin käy, löytyy porukasta joku jonka kanssa on enemmänkin yhteistä ja kaveruus syntyy. Tätä mietin mm. viime yönä kun en taaskaan saanu unta. 3h yöunia ja sen jälkeen kouluun. Yllättävän hyvin pysyin hereillä.
Haluaisin neuloa jotain. Mitenköhän Nelli siihen suhtautuu. Voi olla, että lankakerästä tulisikin leikkikalu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti