Päivä 56

Nyt on kesäloma vihdoin alkanut. Opiskelin kesäkurssilla espanjaa mikä olikin yllättävän kivaa. Muutenkin kevään kurssit koulussa sujuivat yllättävän hyvin. Saa nähdä mitä syksy tuo tulessaan koulun kanssa.
Elämä on muutenkin sujunut eteenpäin hyvin tasaisesti. Mitään hirveän ihmeellistä ei ole tapahtunut.

Tuossa pari viikkoa sitten lähdin ostamaan azamunia kun edelliset olivat loppuneet. Kuulin, että lääketehtaalla on jotain ongelmia toimittaa lääkettä ja se on ollut jälkitoimituksessa huhtikuusta lähtien. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lääkettä ei saa mistään missään. Seuraavan kerran lääkettä on luvattu viikolle 33, se on elokuussa. Eikä yhtään varmaa, että sitä saa silloinkaan. Ihmettelin siinä sitten, että mitäs nyt tehdään niin apteekkari sanoi, että on toinen korvaava valmiste, imurel, joka korvaa azan. Mutta tämäkin lääke on heiltä loppunut. Ja niin se on kuulemma loppunut koko kaupungin alueelta. Ja myös tämä lääke oli menossa jälkitoimitukseen, koska myös tällä yhtiöllä oli ongelmia lääkkeen toimituksessa. Meinasin jo mennä hiukan paniikkiin siinä apteekin tiskillä, että minun on pakko saada lääkkeitä tai mulle puhkeaa uusi tulehdus. Apteekkari oli onneksi sen verram ihana, että lähti soittelemaan sivuapteekkeja läpi, että josko jostain löytyisi azaa tai imurelia. Lopulta tärppäsi ja yhdessä sivuapteekista imurelia vielä löytyi. Läksin sitten suoraa päätä sinne ja ostin vähän yli kolmen kuukauden paketit saman tien. Ihan vain sen takia, että jos nämä kaikki loppuu, niin onpahan syksyyn asti lääkkeitä.

Siinä kyllä tajusi, että kyllä on minun hyvinvointi muiden käsissä. Olen lopun elämääni riippuvainen lääkkeistä, jolla on valmistusongelmia lähes vuosittain. Imurel toimii kyllä myös, mutta sen lääkkeen täyteaineet aiheuttavat minulle närästystä. Minulla on ikävä azamunia. Voi kun saisivat ongelmansa hoidettua, eikä tarvitsisi aina pelätä apteekkiin mennessä, että onko lääkkeitä tällä kertaa tarjolla. Syksyllä kun minut siirretään kaupungille hoitoon, pitää kysyä lääkäriltä, että mitä tehdään jos tällainen toistuu eikä imureliakaan ole saatavilla. Pelottava skenaario.

Onneksi olen jo hyväksynyt sen, että joudun lääkkeitä syömään. On minulla ollut jossain vaiheessa aika jolloin olisin varmaan lopettanut lääkkeiden syömisen sen takia, että niitä ei löydy mistään. En todellakaan olisi niitä lähtenyt metsästämään toiselle puolelle kaupunkia.

Ostin meille uuden keittiönpöydänkin ja tuolit. Niiden piti saapua puolessatoista viikossa. Siitä on melkein kuukausi, mutta maanantaina ne vihdoin tulevat meille. Ihana saada keittiöön vaalea pöytä ja tuolit. Entiset olivat tumman ruskeat ja tekivät keittiöstä todella hämärän. Ostin uudet verhotkin. Ihanan vihreän retrot keltaisilla kukilla. Mies ei ihan hirveän innoissaan niistä ollut, mutta sanoi, että kunhan minä olen tyytyväinen niin hänkin on. :)

Mutta nyt hyvää juhannusta kaikille! Palaan taas heinäkuussa, sillä kertaa kuvien kera. Minulla on tiedossa jotain mukavaa heinäkuun eka viikolle.