Mihin tämä aika häviää. Ihan juuri oli elokuu ja nyt on jo kohta marraskuu. Päivät häviää ja elämä kuluu eteenpäin. Isoja muutoksia ei tapahdu juuri nyt mun elämässä, vaan se kulkee pikku hiljaa mutta varmasti kohti huomista. Ja pitää myöntää, että välillä tuntuu vaikealta kirjoittaa tänne kun ei oikeastaan ole mitään erikoista kirjoitettavaa. Tietysti, jos aihin suhteen tapahtuu jotain, niin tännehän minä yleensä tunteeni puran.
Nyt kun kortisoni on lopetettu ja seuraavia kontrolliverikokeita vasta odottelen, olen alkanut miettimään, että minulla olisi nyt mahdollisuus ehkä painon pudotukseen. Tänään terapiassa katseltiin läpi vanhoja kuvia (vuodesta '09 vuoteen '12) kuinka lääkkeet ja muutenkin sairastuminen on vaikuttanu mun ulkonäköön. Ja onhan ne vaikuttanu, ihan järjettömän paljon. Siinä parin eka kuukauden aikana kun kortisoni aloitettiin, mun paino nousi n.15kg ihan tuosta vain. Kuvista sen näki hirveän selvästi ja se teki kipeää. Tää on mulle edelleen vaikea aihe, enkä tiedä miten sitä käsitellä.
Muuten mieliala on alkanut paraneen. Välillä uskallan jo ajatella tulevaisuutta. Siis oikeasti pystyn jo haaveilemaan jostain pikku jutuista. Hyvin epävarmaa se on edelleen ja välillä kaatuu maailma niskaan, mutta pientä edistymistä on havaittavissa. Kun vaan ei tulis mitään suurta takapakkia nyt. Kun vaan pysyisin terveenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti